Huijarihan se, hemmetti soikoon oli

Tutkin netistä näitä romanssihuijausjuttuja ja törmäsin sivustoon,  jossa pääsee tekemään testin, jos epäilee joutuneensa huijatuksi. Siellä on kaksi eri vaihtoehtoa: nigerialainen ja venäläinen huijaus. Kokeilin molempia.
Testisivusto sanoo, että kohdallani on vaikea sanoa, onko se nigerialainen huijaus vai ei. Sain 18 pistettä 210:sta, venäläisestä huijauksesta sain 39 pistettä.

Laitoin aamupäivällä viestin:

Hello babe. even though still not sure if this is real, i'm having too much fun to quit. If you don't like that i have trust issues, i'm sorry for that, but i think it is better to be careful than get burned. too many women has ben ripped off. i have had quite a few warnings from my friends. but anyways i do enjoy our conversations. So, you have made me feel great about myself, and for that i thank you. Haven't had this kind of feeling, i dont know, in about few years. so, honey, i hope you have a nice day. i'm sure i'm going to have, even have to wait to hear from you.

Facessa viestitellessä on se hauska puoli, että näkee, onko kaveri nähnyt viestin. Ja onhan se. Eikä vastaa. Prkl. Vähän harmittaa, mutta olihan se tiedossa, että huijarihan se. Tyhmää tässä on se, että vaikka aavistin sen olevan huijarin, halusin hänen olevan jotain muuta. Ja tyhmää on myös se, että vaikka se oli huijari, sai se mun itsetuntoa vähän kohotettua. Whaat? Naisen mieli on kummallinen. 

Ikävältä tuntuu heidän puolestaan, joita noi pääsee oikeasti huijaamaan rahaa ja joille jää katkeruus ja särkynyt sydän. 

Viestittelyä salaisen ihailijan kanssa

Edellisen viestin jälkeen vastausta ei kuulunut vähään aikaan. Mä olin kai vähän pettynyt, samaan aikaan helpottunut. Eipä tarvitse enää miettiä sitä.
Sitten se vastaus tuli.

"awww.wow.thats nice.u see nice and i just have a good feeling about u

i dont have kids and i am divorced and i am very interested in u"

prse.Se vastas. Mä olin kauhuissani. Mihin mä olen lähdössä?  Mä tulen olemaan niin, niin, in deep shit. Mua epäilyttää. Näistä on niin monta varoittavaa esimerkkiä ja usein lukee kaikenlaista höpöä, olen naimisissa, miksi tunkea kättään muurahaiskekoon? Rakastan perhettäni ja miestäni. Mikä mua vaivaa? Ja vastaan samalla kuitenkin:

"so, i check that the time there is 4 am. here it is 1pm. suffer insomnia? 

Mä katsoin kännykkäsovelluksen maailmanajasta Toronton aikaa, mistä väittä olevansa. Ja vastaus napsahti taas melko heti.

"i actually work in Europe been working here since my divorce so i believe we have same time "

Pask. Ensimmäinen ajatus, tulee mieleen. Mä aloin googlaamaan miehen nimeä. Ei mitenkään erikoinen nimi. Tulee tuloksia tuomituista huumeidenkäyttäjistä (jeii), lisäksi Google

ilmoittaa, että Osa tuloksista on ehkä poistettu eurooppalaisen tietosuojalain nojalla.

Ei mitenkään rauhoittavaa. Nyt se viestittely pitää ehdottomasti lopettaa. Sen sijaan jännitys sai vallan.

"sorry for this delay. i am quite sceptic about all of this. so i made some googling (i dont believe, i said this) and it has made me even more sure about that this is not real. so, pic of you in fb is really nice, you look good, but i think this is a hoax. sorry."

Eipä pitäisi enää kuulua mitään. Piste. hö.

Uusi viesti salaiselta ihailijalta

Mun olis pitänyt poistaa se viesti. Myönnän. En mä tiedä, miksi en poistanut. Se jäi kummittelemaan mieleen.

Pitäisi poistaa se. Tai vastata, että olen äiti ja olen naimisissa.

Mä vastasin siihen.

"Well good day to you, too. You got my attention. This is very surprising and i'm not sure how to react. How are you? "

Mä epäröin vain vähän, kun painoin enteriä. Jännittää vastaus, mutta en mä uskonut, että tulisi heti. Pian kuitenkin ruutuun välähtää viesti.

"Thanks for your reply .Its a pleasure to read from you .I am very interested in you and will like to know you better. Are you single? "

Tä? Se vastasi. Nyt pitäisi kyllä heti laittaa peli poikki ja ilmoittaa, että olen naimisissa.

Sen sijaan mä vastasin kierrellen: "I am a mother to 5 kids. and I am a finn, so first question to me, is why? why me?sorry, if that seem rude to you. "

Mikä helvetti mua vaivaa?

Salainen ihailija vai huijari?

Istuinpa facebookin äärellä, kun huomasin, että muut - boxiin oli tullut viesti. Jaa, mikähän se? Joku aivan uppo-outo oli laittanut viestin muutama päivä sitten.

"Good day beautiful lady. How are you today?i will like to know you better .If that is alright with you,kindly reply."

Mä vaan tuijotin tekstiä. Mitä? Mulle ikinä tollasta ole tullut. Mitä tää nyt on? Uteliaana kuitenkin katsoin kaverin kuvaa ja nättihän se oli. Mutta oikeesti, tänä aikana.... ei kauhean uskottavaa. Vai onko? Pitäiskö vastata? Mä kyllä olen naimisissa, ja rakastan miestäni. Mutta kyllähän tuollainen itsetuntoa kohottaa. Vaikka miksi? Ei se ole edes todellista. Vai onko?

Parisuhteen hoitoa, parhaimmillaan

"Sä et tuu ikinä lähelle"
Keskustelun avaus oli taas niin tuttu ja moneen kertaan läpikäyty. Huokasin ja käännyin kuuntelemaan. Pakkohan tää on taas kuunnella.
"sä et tule ikinä lähelle. Mä taas pari viikkoa sitten päätin, etten tule lähellesi, koska et säkään tule. Mutta nyt oli kyllä tultava, koska oli niin ikävä sua ja sun ihoa."
Eli siis oltiin silleen. Halailu johti automaattisesti SIIHEN.


Mikä vika siinä on sen mielestä, että se tulee lähelle? Jos mä en kerta pysty aina (lue:ikinä) tekemään aloitetta, enkä kovinkaan hyvin osoita fyysisesti rakkautta enkä läheisyyden kaipuuta, niin miksi se ei voivain tyytyvä siihen, että tekee aloitteen? Miksi siitä pitää tehdä hirveä numero? Miksi siitä pitää aina tasaisin väliajoin valittaa?

Se itse aina tokaisee mulle, että "sä tiedät, kyllä minkälainen olen." Miksi se lause ei sovi muhun? Miksi se ei muista, että se tietää, minkälainen mä olen?

Kyllä mä olen yrittänyt lähestyä ja puhunutkin siitä, että pitääkö sen halailun aina johtaa vällyjen väliin? Se on yksi kynnys mulle. Mä en aina halua, jos mä haluan halata.

"sä et ikinä sitäjatätä, mä aina sitäjatätä" Kiitin häntä siitä, että tuli halaamaan ja hellimään. Se tuhahti ja lähti. Jätti yksin. 

Näin me hoidamme parisuhdetta.

Et sitten tee kovinkaan pitkiä lenkkejä koiras kanssa?

Perheemme koira on sellainen koira, joka vähät välittää helteistä, lämmöstä, vesisateesta, räntä- tai lumisateesta ja jos on vähänkin pakkasen tuntuista, ei todellakaan saa sitä pitkälle lenkille.
Sohvaperuna.

Tässä yksi aamu taas vein koiraa ja hyvä että se teki tarpeensa, kun jo piti juosta sisään. Se koira ei juokse oikein muuten kuin silloin, kun haluaa sisään.

Iltapäivällä naapuri tuli taas aidan taakse koiransa kanssa. Tämä naapurihan vie koiraansa kolme kertaa päivässä tunnin lenkille, omien sanojensa mukaan.
"olen katsellut, ette sitten kovinkaan pitkiä lenkkejä tee koirasi kanssa."
Siis what? Tuijotin suu auki Tuuliviiriä.
"niin, että koirathan tarvitsee liikuntaa. Minä vien kolme kertaa päivässä ja tunnin lenkin. Mutta kyllä koira onkin sen jälkeen aivan naatti."

No hyvä sun koirille. Mun koira ei halua. Olen mä yrittänyt sen kanssa pidempää lenkkiä, ja kahden kilometrin jälkeen sainkin kantaa sen kotiin.  Ja ksavattajan mukaan mun koira on hyvässä kunnossa. Että jos koira on tyytyväinen ja kasvattaja on tyytyväinen, kai mä jotain teen oikein?

Ja mitä mä taas s**tana selitän sille?

Muuten möröt syö ne

Pitkästä aikaa juteltiin mieheni kanssa. Ihan siis vaan juteltiin. Kivoja, höpsöjä, kevyitä juttuja. Istuimme sohvalla vierekkäin. Oikeastaan löhöttiin ja puhuimme lapsista, tietenkin.

Olimme molemmat nukkuneet huonosti, oli ollut todella kuuma yö ja peitot olivat myttynä jossain, allamme. Mies kertoi heränneensä siihen, että hänelle oli varpaat sängyn ulkopuolella. Pitihän ne äkkiä vetää pois, turvaan sänkyyn ja vetää peitto päälle.

Samaan aikaan todettiin, että muuten möröt syö ne. Ja katsoimme hämmästyneinä toisiamme.

Mikä kumma siinä on? Miten kaikki tietää siitä, että möröt syö ne? Kenenkään vanhemmat eivät ole pelotelleet lapsiaan siitä. Ei ainakaan kenenkään, jotka mä tunnen.
Miten se  voi olla universaalipelko lapsilla?

Lapsena usein myös juoksin huoneeni ovelta sänkyyn, ettei mörkö ota jalasta kiinni. Se pelko ei sentään aikuisuuteen ole seurannut, mutta varpaat pitää silti pitää sängyssä, ei sängynlaidan ulkopuolella, muuten möröt syö ne.

Kunpa maa olisi niellyt minut

Äh, sellainen olo tuli tänään, kun olin saattamassa ekaluokkalaista bussipysäkille. Kävelimme (ekaluokkalainen juoksi) bussipysäkille ja siellä mäen alla odotti iloinen yllätys minua: uimahaluinen naapurinmies oli saattamassa omaa ekaluokkalaistaan.
Hurraa. Oli kyllä kamala tilanne.
Oli erittäin pitkä kymmen minuuttinen, sillä eihän se bussi ajallaan voinut tulla.
Bussin tultua saattelimme lapset ja pakkohan se oli kävellä samaa matkaa. Voi kökkö.

Tikusta asiaa ja takeltelevasti juttelimme ekaluokkalaisten koulun alusta ja siitä, kuinka vanhempia taisi jännittää enemmän. blaablaablaa. Onneksi matka ei kilometrejä ole.

Taas yksi asia, josta selvisin voittajana. Olimme ystävällisiä ja kohteliaita toisillemme. Hurraa hyvät naapurisuhteet!

viikonlopun "muista-olla-aikuinen" - mantra

"Miks sä sammutit sen?" mies kääntyi sohvalla mun suuntaan, kun laitoin kanvaoppaan päälle, kesken elokuvan. Mies oli juuri kaksi minuuttia sitten tullut sohvalle, ja meillä oli juuri esiteinin kanssa kova ajatustenvaihot kesken ja esiteini rupesi tuijottamaan elokuvaa, joka ei mielestäni ensinnäkin sovellu hänelle ja toiseksi, kun on ajatustenvaihto kesken, ei silloin ruveta tuijottamaan telkkaria.

Sihahdin miehelle, että tämä neitokainen täällä rupesi sitä tuijottamaan. Mieleni teki huutaa miehelle, että sitä sä teet mulle kokoajan, vaihdat kanavaa kysymättä, ja jätät aina sen tekstiteeveen päälle, vaikka itse olet muualla ja muut haluaisivat katsoa ohjelmaa. Mutta se ei mielestäni kuulunut hetkeen. Mielestäni hetken pääpaino oli esiteinissä, eikä siinä isossa, aikuisessa miehessä, joka on jo sitä paitsi nähnytkin sen elokuvan.

Minä ja esiteini saimme jatkaa kovaäänistä ajatustenvaihtoa hetken, kunnes mieheni päätti puuttua asiaan. Hän otti kaukosäätimen ja laittoi kanavaoppaan pois ja elokuva sai jatkua.

Jatkoimme esiteinin kanssa ja mies liittyi huutokuoroon. Huutamalla lisää. Mä hiljenin siinä vaiheessa. Mielestäni on lapselle tarpeeksi kamalaa riidellä yhden vanhemman kanssa, ja kun siihen tulee kaksi vanhempaa huutamaan, on se liikaa. Jossain vaiheessa mies ilmoitti, että mä en kuuntele tuota, isi lähtee, kunnes sä olet rauhoittunut. Isi lähti.
Yritin jutella lapsen kanssa rauhallisesti ja onnistuinkin siihen asti, kunnes isi tuli takaisin. Siitä se huuto taas lähti. Ja isi lähti taas ovesta ulos. Voiprkl. Siinä sitä isi ramppas ovessa edestakaisin, esiteini huutaa ja hiljenee, isi ramppaa, huuto jatkuu, ihana ilta. voivtu.

Itse kun yrittäisi muistaa yrittää olla aikuinen. Mutta kun ei aina vaan pysty.

Onko pakko riehuttaa niitä kakaroita ennen nukkumaanmenoa?

Mies seisoo vieressä, kun pyyhin tiskipöytää ja lapset yrittävät puhua samaan aikaan, jokainen äidille. Kaksi rupeaa juoksemaan päättömästi ympäri kämppää ja pitää hirveää älämölöä.
Lasken tiskirätin alas ja kuuntelen pienimmän huolen ja annan juotavaa. Mies puhuu edelleen ja kaksi muksua juoksee älämölöillen edelleen. Pysäytän juoksijat ja kysyn, mikä hätänä, kertovat ja annan juotavaa. Mies puhuu edelleen. Viimeisin mukula, joka ei ole vielä sanonut mitään, eikä huutanut mitään, pyytää mehua, jolloin mies viimein hiljenee, hetkeksi. "mulla on nyt asiaa äitille. Sinä odotat" sanoo isi. Annan lapselle, joka on purskahtamaisillaan itkuun mehua ja halaan kovasti.

Aivoisaatana. Rakastan miestäni, mutta pitkän päivän jälkeen, kun lapset huutavat ja melskaavat, kun pitäisi saada heitä rauhoittumaan, aikuisten asiat voivat odottaa.

Iltapalan jälkeen, kun pitäisi rauhoittua ja pestä hampaat, meillä isi leikkii lasten kanssa riehumisleikkejä sohvalla, heittelee ja huudetaa ja kiljutaan yhdessä. Ja äiti siivoaa keittiötä, taas. Ja kun pitäisi mennä pesemään hampaita, ollaan taas ihan hikipäässä ja halutaan vaan riehua, eikä puhettakaan rauhallisuudesta. Lasten hampaat pestynä, isi menee iltapesulle ja nukkumaan ja äiti jää rauhattomia lapsia nukuttamaan. jeii, kiitos taas. Isin on tärkeää päästä ajoissa nukkumaan, kyllä, sillä pitää herätäkin ajoissa, mutta onko pakko riehuttaa niitä lapsia? Äitikin haluaa ajoissa nukkumaan, että olisi virkeä aamulla viedessään lasta hoitoon ja aloittaessaan työt.

Joojoo, valivali.
Jutta Gustafsberg ja FitFarm kampanjoivat "Älä valita"-päivää, joka on 11.8. Aika mainio ajatus. Puhuu myös oman asenteen muuttamisesta. Olen muuttanut paljonkin asennettani, ja se tuntuu oikeasti hyvältä, mutta hemmetti soikoon, joskus on niin turhauttavaa. Lasten isi tekee paljon töitä ja pitkää päivää, on ihana, että käyttää joskus sen pienen hetken heidän kanssaan leikkien ja riehuminen on ainoa leikki, mitä isi osaa. Paljon mölyä ja vauhtia pienessä ajassa korvaa paljon hiljaista ja rauhallista leikkiä pitkässä ajassa. Ja äiti kun ei kovasti riehu. Saavat erilaisia leikkejä. No niin, tulihan se hyvä puoli siitäkin löydettyä, jes. Hyvä minä!

Inhottavaa

Tässäkö tämä nyt on?

Mietin tuossa viikonloppuna, kun pyyhin ruokapöytää ties kuinka monennen kerran päivän aikana. Ruuanlaittoa, ruokapöydän siivoamista, tiskipöydän siivoamista, pyykkäämistä, ruuanlaittoa, ruokapöydän siivoamista, jne. Ohhoh.

No ei ollut, ei. Seuraavana yönä heräsin siihen, että vatsassa velloi. Olin aivan varma, että se johtui vain loman päättymisestä ja arjen alkamisesta. Mietin jo työmäärää, mikä oli kertynyt loman aikana. Mistä aloittaa ja mitä tekee asioille. Toisaalta, en malttanut odottaa, että pääsee alkuun, on niin monta uutta projektia, jotka on saatava alkuun, mutta mistä aloittaa. Ja toisaalta pienimmän hoitoon vieminen ahdistaa. On niin perääni vielä. Mutta ei. Ei se sitä ollut.

Vatsatautihan se. Aamuyön sitten halailinkin, oikeastaan rutistin pönttöä ja yökkäilin. *burb*yök*. Kuume nousi 39,5 asteeseen ja olokin oli sitten sellainen. Mä olen todella harvoin kipeänä, kun se sitten iskee, olen aivan ruumis.
Alkuviikon kuumat hellepäivät menivätkin sitten siinä, että äippä makasi sohvalla, yritti pysyä hengissä ja hereillä, lapset kirmasivat yökkäreissä sisällä, aurinko paahtoi ulkona, meillä oli verhot tiukasti kiinni, isommat lapset laittoivat kaikille lapsille ruuaksi päivällä pitsaa, välipalaski jätskii ja popkornii, illalla ruuaksi, ööh, oho, pitsaa... ja pienin istui äitin kainalossa ja pelasi tabletilla. Huonon olon lisäksi huono omatunto.

Siitä tulikin kamala huuto lasten kesken, kun kaiken hauskuuden keskellä saadessaan tehdä suunnilleen mitä vain, huomattuaan, että uimaan ei voida mennä....

Sain sentään "tehtyä" lapsille eilen illalla pinaattikeittoa. Sekin oli ponnistus. Ruokaa en ole pystynyt syömään, vieläkään. Tänä aamuna sain syötyä sentään yhden karjalanpiirakan. Joten, kai se elämä voittaa.

Mennääks yöuinnille?

Eräs nuori naapurin rouva pyysi minua illalla lasilliselle punaviiniä luokseen ja lasten mentyä nukkumaan noudatinkin kutsua. Mieheni jäi kotiin, jotta saisin hetken aikaa itselleni. Meillä olikin ihan rattoisa ilta ja yhden lasin sijaan menikin pullollinen. Ihanaa chileläistä viiniä heidän ihanalla terassillaan.

Naapurin mies tuli kotiin oltuaan itse jollain toisella naapurilla ja liittyi seuraamme. Rouva meni nukkumaan ja minäkin kiitin viinistä ja mukavasta illasta. Naapurin herrasmies halusi saatta minut kotiin. "Kiitos, pääsen kyllä kotiin", mutta hän välttämättä halusi saattaa.

Juttelimme lyhyellä matkalla niitä näitä ja lähestyessämme kotiani, kysyi naapurinmies "mennääks yöuinnille?" Naurahdin, ettei nyt kyllä mennä, pitää mennä nukkumaan. Ja typeränä lisäsin, että eikä ole edes uikkareita.
Naapurinmies tuhahti ja sanoi, että no mennääks katsomaan mun venettä, se on tuossa ihan lähellä. Hän otti kädestäni kiinni ja rupesi vetämään.
"mene kuule ihan itse vaan." Yritin sanoa ystävällisesti.
"Hei, ei siinä kauaa mene, voidaan jutellakin vähän enemmän."
En tiedä, mikä muhun meni, mutta suostuin lopulta.
Kävelimme rantaan, joka siis ei kauhean kaukana meistä ole. Emme menneet kuitenkaan venerantaan asti, vaan uimarannan tielle jäimme.
"kuule, me ollaan vähän juteltu joidenkin kanssa, että sulla ei kauhena helppoa ole. Kauhee määrä lapsia ja kokoajan yksin niiden kanssa. Miehes ei sua paljoa kyllä auta. Muutenkin kohtelee sua huonosti."Samaan hengenvetoon hän otti mua lantiosta kiinni ja veti itseensä kiinni ja rutisti. Luulin hänen vain halaavan mua, myötätunnosta. (tyhmä minä)
Hän yrittikin suudella. Sain käännettyä pääni ja sanoin, että lopeta. Vaikka mieheni kohtelisi muiden mielestä minua väärin, ei se anna sulle oikeutta kohdella omaa vaimoasi huonosti ja yrittää naapurin eukkoa. Vielä hän yritti "no älä nyt, mä vähän pidän sua hyvänä, halataan".
Pääsin pois ja lähdin kotiin jättäen naapurinmiehen seisomaan tielle. Kirosin kotimatkalla itseäni ja tyhmyyttäni.

Pahinta tässä kaikessa on se, että en tiedä, mitä sanoa miehelleni tai naapurinrouvalle.

Seksikalenteri ja eturauhanen

Luin lehdestä miehestä, joka teki excelin vaimon tekosyistä seksistä kieltäytymiseen.
Minun mieheni ei ole tehnyt exceliä, hän piti kalenteria, johon merkkasi kerrat, kun meillä oli seksiä. En tiedä, kauanko piti sitä, enkä tiedä, milloin aloitti, enkä tiedä, pitääkö edelleen, mutta yhden riidan päätteeksi kertoi kalenteristaan. "Mä osaan kertoa sulle täsmälleen, milloin ollaan viimeksi oltu, ei siinä kalenterissa montaa merkintää ole." Saipa mut hiljenemään.

Sai myös mut miettimään. Miksi laittaa rastia (tai mitä nyt lienee laittanutkaan) kalenteriin, kun on harrastettu seksiä? Mikä siinä oli motiivina?

Epäileekö pettämistä? Yhdessä vaiheessa hän kysyi multa suoraan sitä. Siihen kysymykseen  on helppo vastata, mutta onko se helppo uskoa? Jos epäilee, on varmaan aika sama, mitä vastaa. Epäilys varmaan pysyy, ainakin jonkin aikaa.

Onko hän siis ruvennut laittamaan kalenteriin merkintöjä jo vuosia sitten, kun odotimme nuorintamme? Tai toisiksi nuorintamme? Rupesin sitä miettimään, sillä kun aloimme odottamaan toisiksi nuorimmaista ja kerroin olevani raskaana, oli hänen kysymyksensä "miten se on tapahtunut? Miten se on mahdollista?" Silloin en osannut edes ajatella, että hän voisi olla epäileväinen uskollisuudestani, vaan nauroin ja höpisin jotain ihmisen biologiasta.

Vai oliko kalenterin perustamiseen syynä vain se, että pääsee kertomaan mulle ja näyttämään faktana kalenterista, että "olemme harrastaneet seksiä vain 27 kertaa tänä vuonna". Toi numero on nyt vain heitto, mutta siis esimerkkinä vain. Että lisää pimpsaa vain.

Uutisissa oli jokin aika sitten maininta, että seksuaalisesti aktiivisilla miehillä on vähemmän eturauhasongelmia kuin verrokkimiehillä, joilla oli vähemmän seksiä. Siitäpä napattiin taas se lause ja todettiin mulle, että "niin, kyllä nyt pitää meidänkin harrastaa enemmän, että ennaltaehkäistään mun eturauhasongelmia, mitä niitä kaikkia nyt on."

Oli miten oli, jos kalenteria vielä ylläpidetään, en halua tietää. Saa pitää sitä, jos kokee sen tarpeellisena, jos saa siitä itselleen paremman mielen. Mä vaan epäilen, että siitä ei parempaa mieltä saa. Paitsi tietysti, jos vertaa pari vuotta taaksepäin. Onhan se jo kivampaa katsottavaa tältä vuodelta.