Pitkästä aikaa juteltiin mieheni kanssa. Ihan siis vaan juteltiin. Kivoja, höpsöjä, kevyitä juttuja. Istuimme sohvalla vierekkäin. Oikeastaan löhöttiin ja puhuimme lapsista, tietenkin.
Olimme molemmat nukkuneet huonosti, oli ollut todella kuuma yö ja peitot olivat myttynä jossain, allamme. Mies kertoi heränneensä siihen, että hänelle oli varpaat sängyn ulkopuolella. Pitihän ne äkkiä vetää pois, turvaan sänkyyn ja vetää peitto päälle.
Samaan aikaan todettiin, että muuten möröt syö ne. Ja katsoimme hämmästyneinä toisiamme.
Mikä kumma siinä on? Miten kaikki tietää siitä, että möröt syö ne? Kenenkään vanhemmat eivät ole pelotelleet lapsiaan siitä. Ei ainakaan kenenkään, jotka mä tunnen.
Miten se voi olla universaalipelko lapsilla?
Lapsena usein myös juoksin huoneeni ovelta sänkyyn, ettei mörkö ota jalasta kiinni. Se pelko ei sentään aikuisuuteen ole seurannut, mutta varpaat pitää silti pitää sängyssä, ei sängynlaidan ulkopuolella, muuten möröt syö ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti