Kaikkihan teitä vihaa

Näin naapurin ystävällinen, mukava mies tuli sanomaan kaljapäissään. Kaikkihan teitä vihaa, mutta me ollaan ainoat, kun teille sen tulee sanomaan. Ai, sekö teistä tekee parempia ihmisiä? Mä olen aina ajatellut, että kaikista ihmisistä ei ole pakko pitää, eikä edes välttämättä tulla toimeen, mutta kohtelias ja korrekti voi olla. Teeskentelemään ei tarvitse ryhtyä, mutta ei kaikille tarvitse toitottaa, jos ei pidä. Tai jos vihaa.

Mikä tekee meistä inhokkiperheen?

• Meitä on monta, lapset eivät ole hiljaisimmasta päästä ja lapsiakin on monta
• teemme remonttia
• remonttia on tehty kauan
• remontista lähtee ääntä

Toki on kurjaa joutua inhokkilistalle, en ikinä ole ajatellut sellaiselle joutuvani, sillä olen aina luullut olevani mukava ihminen. Harvemmin selän takana haukun ketään, olen kiltti, tervehdin, olen kohtelias ja kuuntelen toisia. Ja tämä inhokkilistalle joutuminen on vähän järkytys, sillä nämä rouvat, jotka ovat aloittaneet vihakamppiksen, ovat ennen olleet rakkaita ystäviäni. Nyt he vihaavat. Ja varsinkin miestäni. Kyllä mies minuakin joskus ärsyttää (eikö kaikkia vaimoja), mutta hänen haukkumisensa on vaimona minun etuoikeuteni. En minäkään mene haukkumaan toisten puolisoja. Hei, me ollaan naapureita, kukaan ei ole naapureitaan valinnut, mutta kaikkien meidän pitää täällä elää, niin eikö voitaisi elää siivosti ja jos toinen ärsyttää, antaa sen olla? Helpompaa se itsellekin olisi. Nyt kaikkia ahdistaa.

Toinen näistä vihaajanaapureista on ystäväni (siis entinen), jota olen tukenut vaikeuksien kohdatessa. Alkon suurkuluttaja ja syvän masennuksen kourissa ollut, tuin häntä kauan ja lopulta sain puhuttua hänet lähtemään lääkärin puheille. Olin hänen käytettävissään aamuin ja öin. Ja muutaman kerran mut soitettiinkin kuuntelemaan häntä, kun hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Tarjosin hänelle apua, kun hän tarvitsi. Kuuntelin huoliaan ja pyrin tukemaan hänen murehtiessaan löydöstä rinnassa. Moneen kertaan hän myös totesi olevansa mieheni sielunkumppani. Ymmärtävänsä paremmin kuin kukaan muu. Ja se oli mulle aivan ok. Alkuun se vähän ihmetytti, mutta huomattuani, että se todella oli vain ystävyyttä, hyväksyin sen.
Nyt tämä ihminen vihaa lapsiani ja minua.

Ja toinen vihaaja vihaa miestäni enemmän kuin minua. Viha on alkanut pikkuhiljaa ja todennäköisesti se tulee kasvamaan kokoajan pahemmaksi. Vahditaan tekemisiämme tai tekemättä jättämisiämme, pihalta kuuluvaa ääntä, meidän pihalla olemista. Eivät voi tulla pihalleen samaan aikaan meidän kanssa. No voi voi. Viikonloput kuulemma ahdistavat, koska eivät voi olla pihallaan. Aha. Tämä nyt ei taida olla enää mun ongelma. Rouva huusi mulle kerran, että on heilläkin oikeus olla pihallaan. Joo. Eikö meillä ole? Pitäisikö meidän ottaa vuorot, milloin ollaan pihalla? Ai, te olette nyt, no me tullaan sitten, kun te olette olleet kaksi tuntia?

Lisää vihaa tiedossa.....