Petipuhteita

Olimme mieheni kanssa pitkästä aikaa (moneen vuoteen) ensimmäistä kertaa aivan kahdestaan. Varasin hotellin Helsingistä ja tarkoituksena oli rentoutua, syödä hyvin ja käyttää aikaa kahdestaan, syventyen vain meihin kahteen. Puhuimme, että ei odoteta liikoja, ollaan vain ja katsotaan, miten menee, ettei  mulla tule suorituspaineita. Minkään ei olisi pakko johtaa mihinkään.

Just.

Olin varannut pöydän ravintolasta, jossa olimme ensitreffeillä ja söimme lemppariamme, Fajitaksia, jota söimme erittäin usein alkutaipaleellamme. Juomana tietenkin Sol.
Jälkkäriksi minulle Fresita ja mieheni otti Irish coffeen. Siitä lähdimme kävelemään kohti hotellia ja pysähtelimme eri ravintoloissa ja tuli juteltua kaikenlaista, eniten lapsista. Vähän niitä näitä, hermostuksissamme yritimme kyllä kovasti, mutta vaikeaahan se on aloittaa monen vuoden jälkeen taas puhua syvällisiä meistä. Mistä aloittaisin, mitä sanoisin?

Hotellille päästyämme huoneeseen se alkoikin. SEN Yrittäminen. Mies otti syleilyynsä, yritti suudella. Mä en halunnut suudella, mutta osallistuin, jos vaikka se auttaisi haluamaan suudella. Totuuden nimessä en ole ikinä oikein pitänyt suutelemisesta, ei se ole saanut mua syttymään. Sylkeä vaihdetaan, ja vielä jos korvaa nuollaan ja sen jälkeen pitäisi suudella, eikiitos. Suutelu on jees, mutta vasta, kun olen halukas. Mies rupesi riisumaan paitaani ja kaaduimme sänkyyn.

Noh, yritys oli varmaan aika hyvä, mutta me ollaan joskus aikaa sitten sovittu, että kännissä ei olla, koska siitä ei tule mitään. Pikkuhönö ei haittaa, mutta toisaalta se on kyllä ruvennut mua haittaamaan, koska mies on aika usein pikkuhönössä ja mä taas en ole. Alkoholin haju on luotaantyöntävä. Mutta nythän me olimme molemmat aika päissämme ja halusimme yrittää. Onneksi myönsimme sen, että yritys hyvä kymmenen, tulos ei ehkä ihan sitä, mitä haluttiin. Mies varsinkin oli pettynyt. Mutta muutama solmu aukesi, monta jäi vielä ja pari tuli kyllä lisääkin.

Mua jäi painamaan muutama ikävä toteamus,yksi niistä se,  että meillä ei ole mitään koska ei ole kunnon seksiä enää. Parisuhde ei ole parisuhde, jos ei ole seksiä.

Paineet kasaantuu mulle, koska mies haluaa. Upeaa on, että mä sytytän vielä hänet, että hän oikeasti haluaa mua, mä haluaisin myös olla yhtä seksuaalinen. En vaan tunne oloani seksikkääksi.  Ja mua harmittaa kovasti se, että mieheni tuntee olonsa epävarmaksi ja kuvittelee, etten rakasta. Kyllä mä rakastan, halut vaan on hitaammalla kuin ennen.

Ja haluja kyllä vähentää tietysti moni sanottu asia. Monet kerrat mua on mollattu, tyhmä on yksi käytetyistä, epäluotettava valehtelija on myös erittäin ikävä. Inhottavimpiin lausahduksiin kuuluu myös elämäämme kuvaava lause "kaikki on p**kaa paitsi k**i." Ihanaa elämää.  Näiden yli pitäisi päästä, että saisi taas oman itsensä takaisin. Että pystyisi näkemään puolisonsa kuten joskus ennen noita lauseita. Tai ehkä pitäisi löytää uusi tapa. Uusi lähestyminen, jossa näkisi hyvät puolet kokemistamme, käyttäisi niitä ja yrittäisi löytää sen vanhan kipinän lisättynä uusilla twisteillä.