Mököttämättä

Eilisilta oli aika kiva. Kai.

Lasten mentyä nukkumaan, istuimme minä ja mieheni sohvalla ja juttelimme päivästä. Telkkari oli auki. Katsoimme uutiset ja mies rupesi kommentoimaan Israelin tilannetta. Ne kommentit ovat sellaisia, että mä en kestä niitä. Lähdin sanomatta mitään katsomaan lapsia, nukkuvatko, onko peitot hyvin, vaikka nyt on kyllä niin kuuma, että ei peitoilla mitään tee. Katsoin lapsiamme ja silitin pieniä päitä.

Uutisten jälkeen alkoi ohjelma, jota molemmat vähän sivusilmällä katsoi. Minä jäin enemmän katsomaan ja hämmästyin, kun yhtäkkiä kanava vaihtui. Ei kysytty, katsoitko sitä tai voinko vaihtaa. Ei ole ensimmäinen kerta, silti se jaksaa yllättää. Nousin sohvalta sanomatta mitään ja menin koiran kanssa ulos. Tultuani takaisin oli mies aloittanut jonkun leffan katsomisen. Istuin hetkeksi vielä hänen viereensä, miettien sanoisinko jotain kanavanvaihdosta. Päätin olla sanomatta.
Vaikka hän ei huomioinut minua vaihtaessaan kanavaa, eikä ole oikein olla huomioimatta toisia, on telkkari kuitenkin pieni asia. Jäin hänen viereensä katsomaan elokuvaa ja menimme yhdessä nukkumaan.

Aamuistamme ei vauhtia puutu, siitä pitävät mukulat huolen. "äiti, noustaan jo, on vapaapäivä, eikä silloin voi nukkua" sanoo poikani vetäen kädestäni. Noustahan siinä pitää, mutta eipä silloin tule mökötettyä.