Aamulla herätessämme sängyssämme oli taas pari pientä unikaveria, joiden välissä äippä nukkui. Yhden jalat oli viskottuna äidin selän päältä ja toisen käsi oli kaulalla. Sellaisessa asennossa ja kasassa herääminen ei ole ikinä huono. Tulee heti hyvälle tuulelle. Siitä tosin ei pääse keittämään aamukahveja salaa, koska pienet nousevat äipän kanssa samaan aikaan.
Olin lasten kanssa aamupalalla, mies tuli juomaan kahvit,teki itselleen leivät ja lähti omiin puuhiinsa. Pian sen jälkeen, kun lapset olivat menneet leikkeihinsä ja minä jatkoin kahvin juontia, tuli mies juttelemaan:
Ei meillä mitään kunnon seksiä enää ole.
Sieltä se taas tuli. Kylmä toteamus. Jäi kahvit juomatta.
Miten
meillä voisi kovin kuumaa ja eloisaa seksiä olla, kun useimpina öinä
unikavereina on kaksi mukulaa, joiden välissä äippä nukkuu.
Niiden
pitää ruveta nukkumaan omassa sängyssä, toteaa mies. Joo, niin pitäisi.
Mutta jos ne nukahtaa omaan sänkyyn ja yöllä hiipii äitin luo, ei
minulla ole sydäntä ajaa pois pieniä. Eivät he kauaa pieniä ole, eikä varmastikaan mene enää kauaa, kun he eivät enää halua tulla viereen.
Olen kuitenkin ensisijaisesti äiti, sen jälkeen vasta kaikkea muuta. Olen päättänyt jo kauan sitten, että omat tarpeet tulee lasten tarpeiden jälkeen ja se on ikävää, jos ei lasten isi sitä ymmärrä. Toisaalta, omat tarpeet ovat myös tärkeitä, ei jaksa, jos ei välillä saa huomioida itseään. Hetkinen, voisiko tuo olla syynä haluttomuuteeni? En osaa vain jaksottaa lasten tarpeiden ja omien tarpeiden huomioimista. On jäänyt päälle se, että koko ajan mietin lapsia? Äh, ei varmaan. Ei ainakaan kokonaan.
Mieheni kanssa olemme puhuneet siitä, että lapset tulee aina ensin. Ehkä miehet eivät ajattele sitä samalla tavalla kuin naiset. Tai mistä mä tiedän, mitä muut naiset ajattelee tässä tilanteessa. Mä olen kuitenkin vain yksi nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti