"Et sä enää mua haluu, kyllä se nyt on niin". Mies sanoi hetken näpräiltyään. Tämä puheenaihe meillä käydään vähintään kahden viikon välein, eri maustein.
Mä olen aina ollut estoinen ja mulla on ollut vaikeaa puhua, aiheesta kuin aiheesta, mutta varsinkin haluista. Jotenkin on vaikea ollut sanoa, jos en halua jotain. Seuraavaksi pitää aina kertoa, miksi. Miksi viimeksi tykkäsit tuosta ja nyt et? Miten miehelle selittää se, että aina ei samat asiat tunnu samalta? Ei samat asiat sytytä joka kerta? Miehelle ei riitä selitykseksi se, että nyt en tällä kertaa halua, että nuolet.
Enkä mä ymmärrä taas sitä, että miten miestä ei häiritse äänet yöllä. Lasten sängyistä kuuluvat kolinat? Mä kuuntelen aina niitä, että eivät pääse yllättämään kesken puuhien. Kyllä se vähän vaikuttaa haluihin.
"mä haluaisin sen vanhan Sissin takaisin, sen, joka halusi, sen johon rakastuin. Mulla on sitä niin ikävä".
Onpa kiva, kiitos tästä kauniista ja mieltä ylentävästä lauseesta. Mä olen muuttunut nainen, joo. Olen ollut villi ja innostuva, olisi se itsestäkin kiva saada takaisin edes pieni osa sitä ihmistä, mutta ajat ja tapahtumat muuttavat. Hoitamattomat synnytysten jälkeiset masennukset vaativat osansa, hormonien myräkät raskauksien ja imetysten aikana. Nyt ei ole niitä murehdittavana, mutta kyllä se vaikuttaa edelleen. Kaikki se, mitä silloin niinä aikoina on sanottu, miten painostettu seksiin, miten puhuttu, että nyt mennään näillä, koitetaan eheytyä.
Melkein joka päivä etsin artikkeleja siitä, miten voin muuttaa omaa asennetta, miten saan takaisin haluni. Kuitenkin haluan haluta miestäni. Ja usein haluankin, sitten se menee ohi.
Ajattelen ihania hetkiämme, muistan, miltä tuntui, kun hän levitti aurinkorasvan selkääni, muistan, miltä tuntui, kun hän levitti hierontaöljyä selälleni ja reisilleni. Näitä ihania tunteita yritän muistaa ja herättää henkiin. Ja kun olen onnistunut ja yritän tehdä aloitetta, on mies juonut kaljaa, ja se on luotaantyöntävää. Ja seuraavalla kerralla taas, kun mies tekee aloitetta, hän sanoo taas, että "sä et haluu mua, mikä mussa on? Miksi sä et halua mua, sä et tee ikinä aloitetta".
Viimeksi totesin hänelle, että musta tuntuu pahalta, että susta tuntuu tuolta. Kyllä mä haluan sua, mä haluan haluta sua. Mulle vaan on vaikeeta toi puhuminen ja musta tuntuu, että sä syyllistät mua, eikä se helpota sitä, että mä yritän haluta sua. Ja kerroin myös etsiväni koko ajan artikkeleja siitä, mitä voisin tehdä itselleni, että seksielämämme paranisi. Ja mitä hän sanoo mulle? Hän sanoo, että mä kerron mielipiteeni siitä, sitten kun on enemmän aikaa.
Voikukiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti