Ei tarvinnut viime yönä jännittää nukkumaan menemistä, ei tarvinnut miettiä, haluaako mies taas tai miten saada itseni haluamaan, miten syttyä?
Sillä viime yö meni neljävuotiaan vieressä tukien lasta hänen oksentaessaan ja siivoten niitä. Pesukone pesi koko yön oksennuslakanoita, peittoja ja tyynyjä. Rassukka. Oksentaminen on kamalaa itsellekin, niin mitä se on sitten pienelle. Viimeiset oksennuskerrat olikin pelkkää kramppia. Teki oikein pahaa, kun ei pystynyt sen enempää auttamaan. Olla vieressä vain ja silittää.
Aamuyöstä rupesi onneksi vähän helpottamaan ja saatiin vähän nukuttuakin. Tänään onkin sitten varmaan ihan telkkarintuijotuspäivä yökkärit päällä. Harmi terveille lapsille, mutta eihän sille voi mitään. Pienimmän ehdoilla mennään. Jospa parin päivän päästä sitten päästään taas lomailuhommiin. Ellei tauti kierrä kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti