Happyhappypostaukset on niin syvältä tänään ja riitelyä kaikkien kanssa

Eilinen happyhappy-postaus oli kyllä aivan overiä.
Tänään aivan eri fiilikset. Voipersesentään. Normaalisti yltiöpositiivinen ihminen vetää nyt aivan överipohjat.
Miten bloggaavat ihmiset voivat olla niin positiivisia ja onnellisia koko hemmetin ajan? Joo, vaikka onhan se kiva lukea kivoja postauksia, katsella nättejä kuvia ja lukea onnesta.

Hei sori vaan, ei kaikki voi aina olla ihanaa. Vaikka olisi miten asennetta. Vaikka yrittäisi miten asenteella "tänään on ihana päivä" tai peilin edessä mantraa"sä olet hyvä tyyppi". Joinain päivinä vain heti aamusta tulee iskua.

Ensinnäkin illalla tuli tekstari naapurilta (hurraahurraa). Tekstari johtui siitä, että meille oli tullut aamulla kahdeksan aikaan ilmastointiputkikuorma pihalle. Kuorma-auto kävi pihassa kokonaiset viisi minuuttia, joten naapuri päätti valittaa siitä. "Voisiko se meteli jo loppua? Pitääkö heti aamusta alkaa se möly, me ollaan lomalla." Kuorma-auto siis kävi pihallamme klo 8 ja viesti tuli illalla klo18, eikä mölyä kuulunut pihaltamme sen jälkeen eikä sitä ennen. Joten hohhoijaa.

Lisää mielipahaa mulle siitä, että väsyneenä tulee komenneltua mukuloita turhankin paljon, kovallakin sävyllä, ja koska mies tekee pitkää päivää töissä, ja sen jälkeen jatkaa remonttia kotona, tulee sillekin sanottua. Kiva, että tekee remonttia ja pitää niitä töitä tehdä, kun niitä on, mutta olisi kiva, jos joskus pääsisin hetkeksi pois kotoa. Edes tunniksi. Kummasti tuulettaisi päätä.

Mies kävi äsken kertomassa, että naapurin äijä laittoi viestin, jossa kysyi, käviskö mieheni siellä ja mies vihjasikin mulle (odottaen, että sanoisin "mene vain"), että toisaalta tekis mieli käydä juttelemassa. En sanonut mitään. Menin vähän lyttyyn ja jatkoin lasten iltapalan laittoa (marttyripisteet mulle). Mies sanoi marttyyrin äänellä, että  "no mä teen vaan sitten tota remonttia, enkä mene mihinkään muualle (ja tsing, marttyyripisteet miehelle)."
Johon tietty motkotin, että "en mä sanonut mitään, senkun menet, jos tuntuu siltä. Olis mustakin kiva päästä välillä hetkeksi, edes tunniksi tai puoleksi, tuulettumaan".

Ja miksi sinne naapuriin pitää taas "mennä vähän juttelemaan"? Pitääkö sitä ihan varta vasten mennä pahoittamaan mielensä ja saamaan riitafiilistä päälle? Miksi mennä ehdoin tahdoin? Eikö nyt voisi vaan antaa olla? Tai jos menee, pitääkö aina "selvitellä asioita/vähän jutella?"

Ärsytys. Murr.