Äh, sellainen olo tuli tänään, kun olin saattamassa ekaluokkalaista bussipysäkille. Kävelimme (ekaluokkalainen juoksi) bussipysäkille ja siellä mäen alla odotti iloinen yllätys minua: uimahaluinen naapurinmies oli saattamassa omaa ekaluokkalaistaan.
Hurraa. Oli kyllä kamala tilanne.
Oli erittäin pitkä kymmen minuuttinen, sillä eihän se bussi ajallaan voinut tulla.
Bussin tultua saattelimme lapset ja pakkohan se oli kävellä samaa matkaa. Voi kökkö.
Tikusta asiaa ja takeltelevasti juttelimme ekaluokkalaisten koulun alusta ja siitä, kuinka vanhempia taisi jännittää enemmän. blaablaablaa. Onneksi matka ei kilometrejä ole.
Taas yksi asia, josta selvisin voittajana. Olimme ystävällisiä ja kohteliaita toisillemme. Hurraa hyvät naapurisuhteet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti